Minä, kateellisuus ja muiden menestys

Aloin kirjoittamaan vastauksia Q&A –postausta varten, mutta erityisesti kateellisuuteen liittyvä kysymys sai vastaukseni venymään niin, että päätinkin tehdä kokonaisen postauksen aiheesta.Kateellisuus on varmasti melko inhimillinen tunne ja lähes jokainen tuntee sitä ainakin jossain elämän vaiheessa jonkun verran. Kateus voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa, niin itsessään kuin muissa. Mielestäni tuntemusta merkittävämpää on se, miten tunteen kanavoi ja mitä sille tekee. Kadehtiminen saa jollain tapaa alkunsa omasta riittämättömyyden tunteesta ja huonommuuden tunteesta. Faktahan on, että aina löytyy ihmisiä, joilla on joku asia paremmin kuin itsellä, joten aina löytyy niin sanotusti kadehtimisen aiheita -jos niin haluaa.Kateelliselle ihmiselle huonot/ikävät asiat toisessa voivat tuottaa jopa tyydytystä ja kateus ilmenee usein pahan puhumisena, juoruiluna, ylpeilynä. Itseään saatetaan pönkittää muiden kustannuksella. Kateus siis aiheuttaa taatusti pahaa mieltä kummassakin osapuolessa, joten varmasti jokainen haluaisi päästä siitä eroon. Jotkut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suurin osa ihmisistä sanoo saaneensa osakseen kateutta, mutta harva tunnustaa syyllistyvänsä kateuteen itse. Kaikki eivät tunnista siis tuntevansa kateutta vaan luulevat kyseen olevan jostain muusta. Kateus on lisäksi yksi tuhoavimmista ja häpeällisimmistä tunteista, joten ei ihme, ettei sitä myöskään myönnetä helposti.Kateutta voi tuntea paitsi menestyksestä myös lahjakkuudesta, ulkonäöstä, ihmissuhteista ja esimerkiksi siitä, että toinen uskaltaa tehdä elämässä jotain rohkeaa. Varsinkin nykypäivänä sosiaalinen media on yksi kateellisuuden kenttä, koska siellä usein esitellään vain parhaat ja kivoimmat asiat. Työpaikat ovat myös ilmeisen yleisiä kateellisuuden paikkoja, koska työkaverit viettävät usein samankaltaista elämää/lähtökohdat ovat toisiaan lähellä ja vertailu siten helpompaa.Kateuden tunteen voi myös kääntää positiiviseksi ihailuksi ja kilpailuhengeksi, joka on liikkeelle paneva voima ja apu kehitykseen ”jos tuokin, miksen minäkin”.  Se pitäisi kuitenkin mielestäni tiedostaa ja ymmärtää, että muiden menestys ei ole itseltä pois ja esimerkiksi toisen ihmisen herättämä kiukku/ärtymys ei välttämättä johdu siitä että kyseisessä ihmisessä olisi jotain ”vikaa”, vaan siitä että alitajuisesti kadehtii, jotain mitä tällä toisella on.Menestyvien ihmisten seurassa kannattaa esimerkiksi ottaa opikseen ja ottaa vaikutteita, mitä he ovat tehneet, miten he käyttäytyvät sosiaalisesti ja niin edelleen, että he ovat päässeet siihen asemaan. On myös harhaluulo, että menestyminen on vain onnen ja olosuhteiden summa. Jos on, se ei usein kestä kauaa. Menestyminen vaatii uhrauksia, kovaa työtä ja rohkeita päätöksiä. Ei voi tietää mitä kaikkea muuta toinen on joutunut käymään läpi päästäkseen siihen missä nyt on. Muutenkin ihmiset yleensä näkevät ja tietävät toisissa vain ne tietyt asiat.. moni kakku päältä kaunis niin sanotusti.Vertaaminen muihin on muutenkin turhaa, koska kaikki ovat eri asioissa hyviä ja menestyminen on suhteellista. Kaikkea ei voi saada. Paras keino kateellisuutta vastaan, onkin varmasti keskittyä siihen, mitä itsellä on. Harjoittaa kiitollisuutta ja keskittyä omaan elämään, ei muiden. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kiitollisuuspäiväkirjan olen itse kokenut tehokkaaksi. Kirjoita joka päivä ainakin viisi hyvää asiaa päivästä ylös, mistä voit olla kiitollinen.Mutta itse lukijan kysymys, mistä koko postaus lähti, kuului näin:Millä osa-alueilla koet eniten haluavasi kehittyä ja mitä mieltä olet ihmisistä, jotka ovat kateellisia toisten menestyksestä? Syyllistytkö itse koskaan siihen? :)Ensinnäkin vastaus siihen, että missä koen haluavani eniten kehittyä: haluaisin kehittyä tunteiden hallinnassa. Tunnen hyvin voimakkaasti ääripäisiä tunteita ja joskus olisi kiva, kun pystyisi olla rationaalisempi ja ainakin hillitä sitä, miten ailahtelevat tunteeni näytän. Haluaisin kehittyä myös hallitsemaan paremmin stressiä silloin kun on kiire ja olen väsynyt.Mutta mitä mieltä olen ihmisistä, jotka ovat kateellisia muiden menestykselle?! Lähinnä toivon, että nämä ihmiset löytävät sellaisen itsetunnon ja tekevät elämässään sellaisia valintoja, että osaavat toivoa kaikille hyvää. Että aika ja huomio kääntyy arvostelusta siihen, miten voisi olla onnellisempi omassa elämässä. Itselläni ei tule mieleen mitään tilannetta viime vuosilta, jossa olisin kokenut jonkun kadehtivan minua, joten vastaus on yleisesti.Voin kuitenkin kuvitella, että esimerkiksi kateelliset ystävät ovat varmasti aika ikävää seuraa, koska on raskasta jos ystävät eivät esimerkiksi osaa iloita aidosti toisen puolesta. Itse arvostan ystävyydessä paljon juurikin sitä, että ilot ja surut jaetaan molemmin puolin ja toiselle toivotaan aina parasta. Jos toinen on katteellinen ihminen, ei sellaiselle halua jakaa hyviä asioita/tapahtumia. Onko sen edes todellista ystävyyttä silloin, jos joutuu miettiä mitä voi kertoa ja kuinka toinen reagoi siihen? Kannattaisi ehkä myös miettiä, että pikemminkin ympärillä olevien menestys voi auttaa myös sinua omissa päämäärissäsi ja juurikin niin sanotusti kasvattaa kunnianhimoasi ja sitkeyttäsi. Usein myös kun toivoo muille hyvää, kannustaa ja iloitsee saavutuksista muiden mukana, huomaakin että itse voi myös paremmin ja hyviä asioita alkaa tapahtua.Entä syyllistynkö itse kateuteen?  Vaikka muutenkaan harva myöntää kateellisuutta, niin silti väitän, etten koe koskaan kadehtivani ainakaan muiden menestystä ja hyvin vähän kyllä mitään muutakaan. Nuorena kouluikäisenä muistan kyllä tunteneeni kateutta joskus, mutta olen päässyt mielestäni kateellisuudesta kokonaan eroon. Osaan toivoa onnistumisia ja menestymisiä aidosti muille varmasti myös siksi, että olen tyytyväinen omiin valintoihini ja ajattelen asiat aina myös sen toisen ihmisen kannalta. Olen oikeastaan todella ylpeä ja iloinen, kun joku menestyy oli se sitten tuttu tai tuntematon, varsinkin jos tiedän, että tämä henkilö on tehnyt sen eteen kovasti töitä.Mutta… Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen tunnistin kyllä ehkä uuden kateellisuuden ilmenemismuodon, jonka en ajatellut olevan kateutta. Olen kirjoittanut blogissa, että minulle teki hyvää mennä yliopistoon sen jälkeen kun olin tehnyt vain mallihommia ulkomailla ja muutenkin olen sanonut, että liian ulkonäkökeskeinen ja pinnallinen maailma saa oloni huonommaksi kuin, se että keskityn muihin asioihin.Mallimaailmassa (ja vähän myös tässä some-työssä) on toinen toistaan kauniimpien ihmisten ympäröimämäinä ja huonoina päivinä tunnen epävarmuutta itsestäni ja silloin sorrun vertailemaan itseäni muihin. Aina löytyy tyylikkäämpiä, kauniimpia ja timmimpiä tyttöjä ja varsinkin kun alalla on myös niin paljon kirurgisesti paranneltuja, että alemmuutta/riittämättömyyttä alkaa tuntea suht helposti, jos yhtään alkaa vertailemaan. Moni voi ajatella, että olethan itsekin malli, mutta muut on helppo nähdä upeina ja itsestä on helppo löytää vikoja. Olen siis itsevarmempi kun keskityn asioihin, joihin omalla ulkonäöllä ei ole väliä, joten ehkä tämäkin on sitten jonkinlaista kateellisuutta, kun en pysty olemaan aina välittämättä muista?! Minulla on kyllä taipumuksena silloin suunnatta kritiikki itseeni ei muihin (ei yhtään sen parempi), mutta summa summarum, ainakin vertailu on huono asia ja jos en tunne kateutta niin epävarmuutta välillä ainakin… :)Yksi kiinnostava näkökulma aiheeseen on vielä se aiheuttaako itse menestys todella kateutta? Ajattelun ammattilainen –blogissa pohditaan sitä, että onko kateuden syy menestyksessä vai siitä mahdollisesti seuraavassa ylimielisyydessä. Kirjoitus antaa esimerkkejä, kuinka tiettyjä supermenestyjiä ihmisiä ei kadehdita ja vaikka kuinka googlettaisi näistä menestyjistä löytyy lähinnä vain positiivista palautetta. Heitä näyttäisi yhdistävän syvä nöyryys ja kunnioitus kaikkia ihmisiä kohtaan. Nämä kaikkien pitämät menestyjät eivät pidä itseään yhtään muita parempana.En tiedä, kateellisuutta teemana voisi pohtia vaikka kuinka, mutta varmasti ainakin kiitollisuuden harjoittaminen, nöyryys sekä kateellisuuden tunteen tunnistaminen auttavat tässä aiheessa. Olisi kiva keskustella aiheesta ja kuulla teidän lukijoidenkin mielipiteitä. :)(Postauksen kuvat ovat arkistoon jääneitä kuvia Gardalta/kesältä.)