1400 metrissä

Varsinkin kesäviikonloppuisin monet italialaiset nousevat ylös vuorille viileämpään ilmastoon. Myös me suuntasimme sunnuntaina tuttuihin maisemiin aina 1 400 metriin asti. Asumme kyseisen vuoren rinteellä, mutta "vain" noin 600 metrissä. Eli jos täältä kotipihasta on jo henkeäsalpaavat maisemat, niin voitte kuvitella, miten kaunista vuoren päällä on... Havainnoksi sanottakoon, että Suomen korkein kohtahan Haltilla on 1 324m. :)Serpentiiniteitä ajeltaessa tulee vastaan yleensä (kuten nytkin) aaseja, vuohia, hevosia, lehmiä, koiria, lampaita, patikoijia, eväsretkeilijöitä, metsästäjiä, malgoja, joissa valmistetaan juustoja sekä muutamia kovakuntoisia pyöräilijöitä. Siellä täällä löytyy myös kotoisia baari-ravintoloita, joissa yhdessä lounastimme. Parissa minuutissa pöytään tuotiin polentaa, paistettua juustoa, sieniä, perunaa, pinaattia ja pastaa... Voisi sitä huonomminkin sunnuntaita viettää!    Pakko linkata tähän myös parin vuoden takainen postaus samaisesta paikasta. Oli marraskuu, auringonlasku ja hevosia... Kaikkien aikojen lempikuvani, jotka olen ottanut! Postaukseen pääsee tästä linkistä. :)